Sotilasslangia on Suomessa tutkittu paljon: on kaksikin sanakirjaa ja suuri joukko opinnäytteinä kerättyjä suppeampia sanastokokoelmia.
Sanakirjoista ensimmäinen,
 Simo Hämäläisen koostama (1963), keskittyy pääosin sota-ajan sanastoon.
Antti Penttisen sanakirja (1984) sisältää taasen uudempaa sanastoa.
Kari Nahkola (1988) on koonnut noiden sanakirjojen sekä Tampereen yliopistossa koottujen sanakokoelmien pohjalta yhteen havaintoja sotilasslangista.
Sotilasslangin eräs osa varusmiesslangi.
Penttisen mukaan sotilasslangi on miesten ehdoilla syntynyttä kieltä, joka lisääja vahvistaa sukupuolten kielieroja. Penttisen mukaan sotilasslangi on "käyttäjä- ja taitajakuntansa puolesta suomen kielen laajimmin hallittu puhutun kielen erikoissanasto".
"Slangi itse asiassa tukee sotilaskoulutuksen päämääriä luomallajoukkoon yhteishenkeä" ja "slangin sanoja...omaksumalla oppii samalla tietyn suhtautumistavan armeijaan, koska slangi ottaa selvästi kantaa".
Penttisen (samoin kuin Hämäläisen) sanakirjan sotilasslangi on hyvin vahvasti suomalaista alkuperältään; vieraiden kielten osuus sanojen lähtökielenä on vähäinwn.
Erityisesti näyttää slanginimityksiä keräävän hierarkkiselta asemaltaan alin luokka, alokkaat, jopa yksinään enemmän kuin hierarkian ylemmät (vanhemmat) luokat yhteensä. 'Alokkaaseen' viittaavia sanoja ovat esimerkiksi aamukasa, mopo ja viistopää; 'vanhemman ikäluokan varusmieheen' viittaavat esimerkiksi kona ja masi.
Sotilasarvot ovat toinen merkittävä attraktiokeskus. Tässäkin sanaston osassa attraktiovoima on kääntäen verrannollinen sotilasarvon korkeuteen. Erityisen runsasta slangisanasto on viittaamassa niihin sotilasarvoihin, joihin varusmiehellä on palvelusaikanaan mahdollisuus yltää.
Myös muutamat varuspalvelukseen liittyvät vaatekappaleet ovat keränneet runsaasti slanginimityksia, kuten 'kenttäpaita' (esim. peltipaita) ja 'lyhyet urheiluhousut' (esim. paavonurmet). Muita yksittäisiä tarkoitteita, joita voi pitää sotilasslangin erityisinä attraktiokeskuksina ovat esimerkiksi 'polkupyörä' (esim. hikimankeli), 'taisteluvyö' (esim. vitutusliivit), 'kypärä' (esim. munankuori), 'viivytellä, hölmöillä' (esim. hieroa) ja 'purnata, selitellä' (esim. kuitata).
Käytössä oleville aseille on koko joukko nimityksiä (esim. 'ilmatorjuntakanuuna' pulupyssy, '40- putkinen raketinheitin' Stalinin urut); erityisesti runsaasti nimityksiä on rynnäkkökiväärille (esim. rynkendaali, rynkky, rynnäri, ryynipyssy, neiti rönkendahl). Runsaanjoukon slangisanoja ovat keränneet myös monet ruokailuunja erityisesti ruokalajeihin liittyvät tarkoitteet, kuten 'hernekeitto' (esim. pierupuuro) ja 'tähteeksi jääneistä ruokalajeista valmistettu keitto' (esim. joukkohauta).
Lähde: mm. Kari Nahkola - Marja Saanilahti: Suomalainen slangi kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä, internet.
KIRJOJA
Hämäläinen, Simo: "Suomalaisesta sotilasslangista"
(Résumé: De l´argot militaire finnois)
Virittäjä -lehti 50 s. 256-267. 1946
Hämäläinen, Simo: "Suomalaisesta sotilasslangista"
Lisensiaattityö, 1960 (SMS).
Hämäläinen, Simo: "Suomalainen sotilasslangi I, sanasto"
SKS:n toimituksia 273, Turku, 1963.
Nikanne, Osmo: "Sotilasslangia (Simo Hämäläinen: Suomalainen sotilasslangi)"
Kirja-arvio, Virittäjä -lehti s. 410, 1967
Nahkola, Kari: "Sanatietoja ja typologisia huomioita
suomalaisesta sotilasslangista"
Teoksessa Nahkola, Kari: Suomen kielen tyyppioppia
Opera fennistica & linguistica 3.
Tampereen yliopiston suomen kielen ja yl. kielitieteen laitos
Penttinen, Antti: "Sotilasslangin sanakirja"
Noin 200 nimikkeen kokoinen lähdeluettelo
WSOY 1984, 299 s.
HKK 884.3, ISBN 951-0-11952-0
Pohja, Juha: "Militärslangen i Dragsvik :
En etymologisk studie i den finlandssvenska militärslangen"
Helsinki, Helsingin yliopisto, 1992
Vainio, Pauliina:"Suomalaista sotilasslangia 1900-luvun lopulla"
Pro gradu -tutkielma.
 Juttu gradusta
Vainio teki tutkimustaan varten kyselyn, johon vastasi pääasiassa Porin Prikaatin varusmiehiä ja esiupseerikurssia suorittaneita upseereita. Haaviin tarttui 617 sotilasslangisanaa, joista peräti 71 prosenttia tuli kantahenkilökunnalta, vaikka heitä oli vastaajista vain 50 ja varusmiehiä 250.
LINKKEJÄ
"Inttisanakirja" internetissä
Inttisanakirja
YK-taistelijan eli "faitterin" sanakirja internetissä
Faitterislangin sanakirja
LIITTEITÄ
Sotilaan arkipäivän pelastaja - slangi
Teksti: Antti Haverinen ja Tero Heikkinen
Mitähän tapahtuu, kun varusmies saa keppiä? Entäpä milloin käytetään virtsakiidättimiä, joita kutsutaan myös kusiluistimiksi? Onko risteilijä uusi puolustusvoimiemme salainen ase? Esimerkit ovat otteita puolustusvoimiemme suojissa syntyneestä slangista, sotilasslangista, johon miehillä on ollut etuoikeus. Nyt kuitenkin on tulossa muutos, kun naisten rynnäkkö kohti armeijan harmaita on edennyt siihen malliin, että komentajina eli kappareina aletaan nähdä naisia.
Me artikkelin kirjoittajat olemme käyneet muutamia viikkoja sitten kutsunnoissa. Siellä meidät määrättiin astumaan valtion palvelukseen tammikuussa -98. Aihe on siis kiinnostava meidänkin kannaltamme ja toivottavasti siitä on hyötyä teillekin. Seuraavassa on siis pieni katsaus sotilasslangin maailmaan.
Slangin tieteellinen määritelmä
Slangi on hyvin vaikeasti rajattava kielen alue. Siitä onkin sanottu: "Slangin kaikki tunnistavat, mutta kukaan ei voi sitä määritellä." Slangi on hyvin läheistä sukua puhekielelle, mutta sen muodostumisprosessi on hieman erilainen. Slangi on yleensä suhteellisen pienen ihmisryhmän "sisäinen" kieli. Sitä voidaankin kutsua myös sosiaaliseksi murteeksi.
Slangi rinnastetaan usein helposti kaupunkeihin ja nuorisoon. Nuorelle slangi onkin ollut aina helppoa. Historia tuntee 50-luvun lättähatut ja heidän kuuluisan stadinslanginsa pääkaupungissamme Helsingissä. Nyt nuoret, nuorenmieliset ja suomen kieli saavat vaikutteita TV:n eri viihdeohjelmista (Kummeli, Vintiöt).
Nuorilla on tapana matkia viihdeohjelmien hassuja hahmoja. Samalla vitsejä harjoitellessa siirtyy uusi slangi luontevasti ryhmän käyttöön ja erotutaan muista ihmisistä.
Slangi on aina kuulunut sotilaselämään
Sotilaselämään slangi on kuulunut alusta asti. Se keventää päivittäisiä rutiineja ja luo miehistöön yhteishenkeä. Se erottaa sotilaat myös siviilissä, jossa muut, entyisesti naiset, eivät slangia ymmärrä. Hyvänä esimerkkinä seuraava slangi-ilmaisu: raskas sinko tarkoittaa kevyttä sinkoa, oikeaa raskasta sinkoa puolustusvoimissamme kutsutaan taas helvetin raskaaksi singoksi. Sukupuolia erottavasta ajatusmallista aletaanjo pikkuhiljaa luopua, kun vuoden 1995 puolella tuli voimaan uusi laki, joka sallii naisten vapaaehtoisen asepalveluksen.
Sotilassiangi on usein hurttia huumoria johtajia ja systeemiä vastaan. Armeija halutaan nähdä väliaikaisena ja humoristisena. Alokkaalle slangi on usein aluksi vaikeaa, mutta siitä tulee aikanaan vaistomaista. Samalla alokas oppii suhtaumisen armeijaa kohtaan.
Vuosien saatossa useat sukupolvet ovat viljelleet slangia varusmiesaikanaan. Näistä ajoista on kehkeynyt oiva suomalainen sotilasslanginsa, jota ei muualta löydä. Kuitenkin monet sotilasslangisanat ovat juurtuneet yleiseen käyttöön, niin että niistä on tullut kuolemattomia ilmauksia. Seuraavassa muutamia hauskoja esimerkkejä rikkaasta suomalaisesta sotilasslangista.
Liukumiina (yleinen nainen)
Oletko koskaan kuullut puhuttavan runkkupuvusta? Jos olet käynyt armeijan niin varmasti olet. Runkkupukuhan on armeijan sininen yöpuku. Ja norsun vittu on armeijan harmaa karvalakki. Yleensä ottaen armeijan yleisimmät siangisanat liittyvät seksuaalisuuteen - siitä puhe mistä puute!
Kusiluistimet - virtsakiidättimet
Armeijan varusteet ovat suosittu slangisanojen aihe: kusiluistimet (vapaa-ajan jalkineet), banaaninheitin (kranaatinheitin) ja peltopiikkarit (kumisaappaat).
Myös armeijan ruoka on usein naljailun aiheena. Hernekeitosta, rakkaasta lapsesta, on monta eri muotoa, kuten lataa ja varmista, lataa ja laukaise ja perseheitto. Kyseiset termit ilmeisimmin viittaavat hernekeiton ällistyttävään kykyyn muodostaa vatsavaivoja. Vatsavaivathan purkautuvat tunnetuin seurauksin eli leijana, mätänä ja haisuna. Ja pojathan kilpailevatkin usein tuvan haistemestaruudesta, eivätkä jätä vastaamatta haisteeseen.
Hampurilainen ilman pihviä
Koska slangin perustajat yleensä ovat alempiarvoisia sotilaita, kuuluu slangiin luonnollisesti johtajien myllytys. Harhaanjohtajat (ryhmänj.) käskevät joukkonsa ensimmäisen asteen koventumaan. Hampurilainen (kapteeniluutnatti) on taas koko prikaatin suurimpia kihoja apunaan alempiarvoiset luuta-antit (luutnatti), alikäytävät (alikersantti) ja salmiakkiluutnantit (upseerikokelas).
(Lähde: Penttinen: Sotilasslangin sanakirja)
|